Hevosen värit

Virtuaaliwiki

Ohjattu sivulta Kimo
Loikkaa: valikkoon, hakuun


Sisällysluettelo

Perusvärit

Kaikki hevoset ovat perusväriltään joko rautiaita, ruunikoita tai mustia. Näitä perusvärejä voi sitten muut tekijät muokata eri näköisiksi. Jopa lähes täysivalkoisina syntyvät tuplavoikot tai sabinot ovat pohjaväriltään jotain näistä, vaikka se ei ilmiasusta näkyisikään.

Rautias

Punarautias welsh C

Kokonaan ruskea hevonen, jonka jalat ja jouhet ovat ruskeat, vaaleat tai peitinkarvaa tummemmat, mutteivät mustat.

Pääartikkeli: Rautias

Ruunikko

Tummanruunikko trakehner

Ruunikon peitinkarva on erisävyisen ruskea, jalat ja jouhet ovat mustat.

Pääartikkeli: Ruunikko


Musta

Musta friisiläinen

Mustalla hevosella on sekä peitinkarva että jouhet mustat.

Pääartikkeli: Musta

Voikkovärit

Voikko (rautias + yksinkertainen voikkogeeni)

Voikko shetlanninponi

Voikon peitinkarva on keltainen ja jouhet valkoiset, vaaleat, harmahtavat tai kellertävät.

Pääartikkeli: Voikko

Ruunivoikko (ruunikko + yksinkertainen voikkogeeni)

Ruunivoikko tennesseenwalker

Ruunivoikon peitinkarva on kellertävänruskea, jalat ja jouhet (harja ja häntä) ovat mustat.

Pääartikkeli: Ruunivoikko

Mustanvoikko (musta + yksinkertainen voikkogeeni)

Musta hevonen, jonka karvassa on yleensä kellertävä tai rusehtava sävy.

Pääartikkeli: Mustanvoikko

Tuplavoikot (perusväri + kaksinkertainen voikkogeeni)

Cremello lusitano

Tuplavoikot ovat erittäin vaaleita värejä, peitinkarva ja jouhet ovat luonnonvalkoisia tai kermankellertäviä, iho on vaaleanpunainen, silmät siniset ja kaviot vaaleat.

Pääartikkeli: Tuplavoikot

Hallakkovärit

Punahallakko (hallakko + rautias)

Punahallakko, huomaa selkeä seepraraidoitus jaloissa. Jouhissa ei näy merkkiä kaksivärisyydestä, mutta värin sävy on tyypillinen punahallakolle.

Punahallakolla on ruskea peitinkarva, yleensä sen sävy on vaaleanpunertava tai vaaleankellertävä. Sillä voi myös näkyä himmeinä hallakkovärien yleiset tuntomerkit: jouhien kaksivärisyys, seepraraidat jaloissa, siima ja muuta ruumista tummempi pää.

Pääartikkeli: Punahallakko

Ruunihallakko (hallakko + ruunikko)

Ruunihallakko vuonohevonen, pohjavärinä on ilmeisesti villiruunikko, koska normaalisti ruunihallakon jalkojen tulisi olla mustat polveen asti

Ruunihallakolla on kellertävänruskea peitinkarva, tummat jalat, joissa on seepraraitoja ja ainakin osittain tummat jouhet.

Pääartikkeli: Ruunihallakko

Hiirakko (hallakko + musta)

Hiirakko islanninhevonen. Hallakkovärien yleiset tuntomerkit näkyvät hyvin: muuta väritystä tummempi pää, kaksiväriset jouhet ja seepraraidoitus jaloissa

Hiirakon peitinkarva on tasaisen harmaa, jalat ovat tummat, niissä on seepraraitoja ja jouhet ovat tummat tai yleensä kaksiväriset.

Pääartikkeli: Hiirakko

Hopeavärit

Hopeanruunikko
Hopeanmusta

Hopea-geeni vaalentaa vain mustaa väriä, joten se vaikuttaa vain ruunikkoon ja mustaan. Rautiaassa hopeageeni ei näy, vaikka rautias voi silti kantaa hopeageeniä ja periyttää sitä eteenpäin. Melko yleinen tuntomerkki hopeaväreillä on vaaleat tai miltei valkoiset jouhet, mutta jouhet voivat olla joskus myös tummempia, muun peitinkarvan sävyisiä. Jouhien kaksivärisyys ei ole tavatonta, monilla on esimerkiksi jouhien päät vaaleampia kuin muut jouhet.

Hopeageeni on varsin harvinainen väri eikä sitä esiinny kovin monella rodulla. Suomenhevosella se on harvinainen väri, joillain kylmäveriroduilla sitä esiintyy myös. Kalliovuortenponilla se on puolestaan hyvin yleinen ja myös tavoiteltu väri.

Koska hopeageeni vaalentaa ruunikon tummat jouhet ja jalat ja muuttaa myös mustan useimmiten liinahtavaharjaisen rautiaan näköiseksi, on hopeaväreillä ollut Suomessa virheellinen nimitys kanelinrautias, vaikka hevonen ei geneettisesti olekaan rautias. Hopeavärejä on alettu tunnistaa oikein vasta 1990-luvun lopulta alkaen, kun tieto hevosten väreistä on kasvanut.

Hopeanruunikko

Hopeanruunikkoa (ruunikko + hopea) on aikaisemmin erityisesti suomenhevosella nimitetty kanelinrautiaaksi. Sillä on ruskea (yleensä keski- tai tummanruskea) peitinkarva ja jaloissa ei ole mustaa vaan tummaa ruskeata erityisesti vuohis- ja polvi-/kinnernivelien kohdalla. Jouhien väri voi vaihdella tummanruskeasta valkoiseen, yleensä jouhet ovat joko peitinkarvan väriset tai vaaleammat. Se ei siis näytä ruunikolta ruskeine jalkoineen ja vaaleine jouhineen.

Hopeanruunikon lyhenne on hprn.

Hopeanmusta

Hopeanmusta (musta + hopea) on hyvin monimuotoinen väri. Hopeageeni on vaalentanut sekä sen peitinkarvaa että jouhia. Joskus hopeanmusta voi muistuttaa hyvin paljon hopeanruunikkoa, hopeanmustan peitinkarvan sävy on yleensä hieman tummempi eikä niin punertavanruskea kuin hopeanruunikolla vaan harmahtavampi. Peitinkarva voi olla hopeanmustalla myös hyvin tummanruskeata, jopa lähellä mustaa. Jouhet voivat olla aivan vaaleat tai peitinkarvan väriset tai jotain siltä väliltä. Peitinkarvassa on usein papurikkokuviointia, hopeanruunikolla se ei ole yhtä tyypillinen. Hopeanmusta voi kuitenkin olla kauttaaltaan harmaansävyinen, jonka jouhet ovat vaaleat ja karvassa vaaleaa papurikkokuviointia. Vaaleimmat hopeanmustat voivat jopa muistuttaa voikkoa, niiden peitinkarva on vaaleata, kellertävää tai harmahtavaa ja jouhet vaaleat.

Hopeanmustan lyhenne on hpm.

Samppanjavärit

Samppanjanrautias
Samppanjanruunikko
Samppanjanmusta

Samppanjavärit muistuttavat voikkovärejä, mutta sävy on erikoisen läpikuultava ja ohut. Kaikilla samppanjaväreillä on usein tiettyjä tuntomerkkejä:

Samppanjavärit ovat harvinaisia, niitä esiintyy pääasiassa vain amerikkalaisilla roduilla (ainakin tennesseenwalker, missourinfoxtrotter ja quarter). Todennäköisesti värin aiheuttanut mutaatio on syntynyt Amerikan mantereella.

Samppanjaväreillä ei ole mitään virallisia tai edes virtuaalimaailmassa yleisesti käytettyjä lyhenteitä. Toisinaan käytetään englanninkielisistä termeistä kehitettyjä lyhenteitä, kuten amb ch, gold ch ja cl ch, mutta nämä eivät ole erityisen selkeitä ja helposti hahmotettavia.

Samppanjanrautias

Samppanjanrautias (engl. gold champagne) on rautias, johon on liittynyt samppanjageeni. Se muistuttaa paljon voikkoa, sen peitinkarva on keltainen tai kellertävänruskea, jouhet vaaleat tai samaa sävyä peitinkarvan kanssa. Voikosta sen erottaa samppanjavärien tuntomerkkien (vaaleat silmät, vaalea pilkullinen iho, papurikkokuviointi, metallinkiilto) perusteella, mutta valokuvista voi värien erottaminen olla vaikeata.

Samppanjanruunikko

Samppanjanruunikko (engl. amber champagne) on ruunikkopohjainen samppanja. Se muistuttaa usein ruunivoikkoa, sen peitinkarva on kellertävänruskea, usein hunajansävyinen, mutta erona ruunivoikkoon sen jalat ja jouhet eivät ole mustat vaan tummanruskeat. Toisinaan jalat voivat olla hyvin vaaleat (ks. esimerkkikuva samppanjanruunikosta). Myös samppanjanruunikon iho on vaalea ja täplikäs toisin kuin ruunivoikolla, jonka iho on tumma. Papurikkokuviointi on melko yleistä samppanjanruunikoilla.

Samppanjanmusta

Samppanjanmusta (engl. classic champagne) on mustapohjainen samppanja. Värin sävy voi vaihdella paljon eri hevosilla, useimmiten se on tasainen punertavan- tai kellertävänharmaa (papurikkokuvioinnilla). Jouhet ja jalat ovat samanväriset kuin peitinkarva tai tummemmat, mutteivät koskaan mustat.

Pearl-värit

Pearl-tekijä (joskus myös Barlink-tekijä) on löydetty viimeisimmäksi hevosen ns. diluutioväreistä. Se on hyvin harvinainen, mutaatio on ilmeisesti tapahtunut Iberian niemimaalla, koska nykyään Pearl-värejä esiintyy andalusianhevosilla ja lusitanoilla sekä niistä polveutuvilla quartereilla, painteilla ja perunpasoilla. Toistaiseksi ei ole aivan selvää, millä tavoin pearl-väri käyttäytyy mustan ja ruunikon pohjavärin kanssa, alla olevat kuvaukset koskevat rautiasta yhdistettynä pearliin.

Yksinkertainen pearl-geeni ei vaikuta hevosen perusväriin juuri lainkaan, se vaalentaa perusväriä hieman, muttei yleensä niin paljoa että se pystyttäisiin määrittelemään perusvärin sijaan pearliksi. Ihossa saattaa olla vaaleampia kohtia, mutta yleensä nämä eivät näy.

Kuitenkin jos yksinkertainen pearl-geeni esiintyy yksinkertaisen voikkovärin kanssa, ne yhdessä vaalentavat hevosen muistuttamaan tuplavoikkoa. Sillä on vaaleanpunainen iho ja siniset tai vaaleanruskeat silmät.

Kaksinkertainen pearl-geeni ilman voikkoa vaalentaa hevosen perusväriä myös melko paljon, mutta väri ei ole niin vaalea kuin pearl+voikko-yhdistelmä. Yleensä väri muistuttaa jotain samppanjaväreistä, hevosen iho on vaalea, silmät samoin, mutta peitinkarvan väri ei ole niin vaalea että hevosta voisi luulla tuplavoikoksi. Usein peitinkarvassa on oranssihtava sävy ja siksi pearl-väriä on aiemmin kutsuttu myös apricotiksi (aprikoosi).

Pearl-värejä on vaikea tunnistaa oikein, koska väri joko ei näy tai sitten se muuttaa hevosen joko tuplavoikon tai samppanjan kaltaiseksi. Väritys on hyvin harvinainen eikä sitä tiettävästi esiinny vielä virtuaalimaailmassa.

Kimo

Kimo arabianhevonen

Kimo on kuvio joka voi yhdistyä mihin tahansa perusväriin tai perusvärin ja erikoisvärien yhdistelmään ja muuttaa tämän ajan myötä jopa täysin valkoiseksi. Varsa syntyy tämän pohjavärinsä värisenä, esimerkiksi rautiaana, ruunivoikkona tai ruunikonkirjavana mutta alkaa iän myötä muuttua vähitellen harmaan kautta täysin valkoiseksi. Kimoutuva hevonen voi nuorena tummua voimakkaasti ennen kuin väri alkaa vaaleta. Jossain vaiheessa monet kimot näyttävät tummanharmailta vaikka niiden pohjaväri olisi ollut esimerkiksi rautias. Pää ja jouhien latvat harmaantuvat yleensä ensimmäisinä. Tämä on yleensä paras tuntomerkki erottamaan vaalenevan kimon ja päistärikön toisistaan, sillä päistäriköllä pää pysyy tummana.

Kimoutumisnopeus on hevosilla yksilökohtaista, useimmilla kimoutuminen alkaa näkyä jo varsakarvan vaihtuessa. Aina näin ei kuitenkaan käy, vaan vaaleneminen alkaa vasta myöhemmin. Usein kuitenkin pariin ikävuoteen mennessä on ilmennyt ensimmäiset merkit kimoutumisesta. Joskus reaalihevosten suvuissa tämä aiheuttaa ihmetystä, kun kimoutuva hevonen on tunnistettu ennen kuin kimoutuminen on selkeätä ja väriksi jää virallisiin papereihin ruunikko tai jokin muu, vaikka hevonen oikeasti onkin ruunikonkimo. Pelkkiä sukutauluja tutkimalla voikin siis näyttää siltä, että kimo väritys hyppisi sukupolvien ylitse, vaikka näin ei olekaan. Toiset hevoset voivat olla miltei täysin valkoisia jo kymmenvuotiaana, osa puolestaan on erisävyisen harmaa vielä parikymppisenäkin. Kimoutumisvaiheesta ei siis voi päätellä mitään hevosen iästä.

Pohjaväri on tulee merkitä muistiin ennen kimon vaalenemista sillä se vaikuttaa siihen mitä värejä kimon varsa voi periä. Pitkälle kimoutuneesta hevosesta ei pohjaväriä pysty enää mitenkään tunnistamaan vaan kaikki näyttävät samalta (ellei kyse ole sellaisesta pohjaväristä, joka vaalentaa esimerkiksi ihoa, kavioita tai silmiä). Esimerkiksi voikonkimo voi periyttää voikkoja varsoja, vaikkei se itse kimoutumisen jälkeen enää voikolta näytäkään. Kimon lyhenne on km ja se yhdistetään pohjavärin lyhenteeseen, esimerkiksi mustankimo on mkm. Joskus reaalimaailmassa käytetty nimitys harmaankimo (hkm) ei ole missään nimessä käyttökelpoinen, koska harmaa ei ole mikään pohjaväri ja kaikki kimot ovat jossain vaiheessa elämäänsä erisävyisen harmaita.

Joidenkin kimojen peitinkarvaan tulee jossain vaiheessa kimoutumista pieniä puna- tai tummanruskeita täpliä riippumatta siitä, mikä hevosen pohjaväri on. Tätä kutsutaan kärpäskimoksi (kkm). Usein nämä "kärpästäplät" säilyvät näkyvillä useita vuosia, joskus jopa koko loppuelämän. Erityisesti kimoilla arabeilla ja arabisukuisilla hevosilla voi esiintyä ns. verijälkiä, ne ovat suurempia, punaruskeita laikkuja, niiden reunat ovat usein epätasaiset tai pitsimäiset ja niiden koko voi vaihdella kämmenen kokoisesta tai pienemmästä suuriin, esimerkiksi koko lavan peittäviin laikkuihin.

Kimo, erityisesti yhdistettynä perusväreihin ei ole mikään harvinainen väri useimmilla roduilla, mutta kuitenkin yleensä tummia värejä harvinaisempi. Historiallisesti kimo on ollut tavoiteltu väri, valkoiset hevoset ovat olleet usein haluttuja ylhäisön keskuudessa. Nykyisin on muutamia rotuja, joilla kimo on hyvin yleinen, jopa hallitseva väri: arabianhevonen, camarguenhevonen (kimo ainoa sallittu väri), lipizzanhevonen, shagya, orlovravuri, kladrubinhevonen, percheron, andalusianhevonen...

Päistärikkö

Ruunikonpäistärikkö

Päistärikkö on kuvio, joka voi muokata mitä tahansa pohjaväriä. Sillä on valkoista karvaa perusvärin seassa etenkin rungolla, pää ja jalat sekä yleensä myös jouhet ovat tummemmat, perusväriset. Rungollakaan päistäriköllä ei ole yleensä niin paljon valkoista karvaa kuin kimoilla on vaan pohjaväri "kuultaa" päistärikön alta ja usein vaikutelma on kuin hevonen olisi kuuran peittämä. Päistärikön voi sekoittaa vaalenevaan kimoon, mutta siitä sen erottaa parhaiten se, että kimo vaalenee yleensä ensin päästään kun taas päistäriköllä pää pysyy tummana.

Hevosen rungolla voi olla päistärkarvaa (ts. valkoisia karvoja tummien seassa) ilman että kyse on päistäriköstä. Tällaista voi aiheuttaa esimerkiksi ns. rabicano-kuviointi, jossa valkoista päistärkarvaa on erityisesti hännäntyvessä, mutta suurimmillaan rabicano voi levittää päistärkarvaa rungolle ja kaulaan. Rabicano on yleisin arabianhevosilla ja siitä periytyvillä roduilla. Arabianhevosella ei esiinny päistärikköä lainkaan ja kaikki päistärikön näköiset arabit ovat suurella todennäköisyydellä laajakuvioisia rabicanoja. Päistärikön ja rabicanon eroina ovat yleensä kuitenkin värin tasaisuus (päistäriköllä tasainen väritys rungolla ja kaulassa, rabicanolla tummempia ja vaaleampia alueita, vaaleata usein erityisesti rungon takaosassa) ja häntä (päistäriköllä yleensä tumma, rabicanolla vaaleita sekakarvoja).

Joissain tapauksissa myös sabino-kirjavuus aiheuttaa päistärkarvaa rungolle, usein tähän liittyy suuret pää- ja/tai jalkamerkit. Näistä päistärikön erottaa yleensä siitä, että päistäriköllä päistärkarvaisuus on hyvin tasaista rungossa ja kaulalla, rabicanolla ja sabinolla päistärkarvaa on usein jossain kohtaa runkoa tai kaulaa enemmän kuin muualla.

Päistärikkö saattaa vaihtaa tummuusastetta vuodenaikojen mukaan, erityisen selkeätä tämä on pitkän talvikarvan kasvattavilla roduilla. Talvikarvassa päistäriköt ovat tummempia, joskus jopa niin tummia ettei niitä tunnista päistäriköiksi välttämättä lainkaan, mutta kesäkarvassa huomattavasti vaaleampia.

Päistärikköä esiintyy melko monilla eri roduilla, mutta lähes kaikilla roduilla se on harvinainen väri. Päistärikön lyhenne on päis tai päist, se liitetään perusvärin lyhenteeseen, esimerkiksi rautiaanpäistärikkö on rtpäis.

Valkokirjavuus eli lehmänkirjavuus

Valkokirjavuus lisää pohjaväriin yhtenäisiä tai rikkonaisia valkoisia alueita, joiden koko vaihtelee hyvin pienestä hyvin suureen. Näitä nimitetään puhekielessä usein lehmänkirjaviksi. Kirjavuus jakautuu neljään tyyppiin kuvioinnin mukaan, ja samalla hevosella voi myös olla useampia eri kirjavuuden kuviointia. Usein näiden erottaminen toisistaan on vaikeaa.

Monilla roduilla lehmänkirjavuus on periaatteessa kiellettyä ja yksilöiden tulee olla yksivärisiä. Lehmänkirjavuutta ja niistä erityisesti tobianoa kuitenkin esiintyy melko monilla roduilla: poneilla, kylmäverisillä ja lämminverisillä. Sabino on hankala väri, koska pienimerkkinen sabino näyttää yksiväriseltä hevoselta, jolla vain on isohkot merkit.

Lehmänkirjavat kuviot lyhennetään usein yhteisellä lyhenteellä lkrj (krj = kirjava), mutta se ei ole virallinen lyhenne.

Tobiano

Rautias tobiano

Tobiano, eli selänpuoleinen kirjavuus on yleisin lehmänkirjavuuden muoto. Se lisää pohjaväriin siistejä, valkoisia, isokokoisia laikkuja, valkoinen kuvio on usein pystysuuntainen (erotuksena monen overo-kuvioinnin vaakasuuntaiseen kuvioon) ja yleensä valkoinen väri ylittää hevosen selkälinjan jossain kohdassa. Valkoiset laikut ovat laajimmillaan selän puolella ja jalat ovat usein valkoiset. Pienimerkkisellä tobianolla on usein korkeat sukat, ja valkea, pitkänomainen täplä tai laikku jossain vartalolla, yleensä sään, niskan tai hännäntyven kohdalla, mutta päässä ei ole suuria merkkejä. Isomerkkinen tobiano taas voi olla lähes valkoinen. Tobianolle ei ole tyypillistä siniset herasilmät eikä rikkonaiset, pitsimäiset laikkujen rajat.

Tobiano lyhennetään yleensä tob ja sen yhteyteen merkitään pohjaväri: ruunikonpäistärikkö tobiano lyhennetään rnpäis tob. Lyhenne ei ole virallinen, mutta toisinaan virtuaalimaailmassa käytetty.

Overo-kuvioinnit

Historiallisista syistä lehmänkirjavuuden kuviot jaetaan kahteen tyyppiin, edellä esitettyyn tobianoon ja overoon, joka puolestaan käsittää kolme keskenään hyvinkin erityyppistä lehmänkirjavuuden muotoa. Yhteistä kaikille overokuvioinneille on se, että yleensä valkoinen väri ei ylitä hevosen selkälinjaa. Poikkeuksiakin toki on, esimerkiksi miltei täysin valkoinen, suurimerkkinen sabino.

Sabino

Rautias isomerkkinen sabino

Sabinokuvio lisää pohjaväriin valkoista usein jalkoihin, mahan alle ja toisinaan myös muualle ruumiiseen. Repaleiset korkeat sukat, laikkujen pitsimäinen reuna, valkoinen sekakarva ja läsi ovat yleisiä sabinoilla. Mikäli sabino on hyvin pienimerkkinen, se saattaa helposti jäädä tunnistamatta sabinoksi, koska sen laikut eivät eroa mitenkään tavallisista jalka- ja/tai päämerkeistä. Isomerkkinen sabino voi olla lähes valkoinen, jolla on ehkä hieman tummaa väriä korvien ja niskan tienoilla.

Sabinosta tekee erikoisen se, että sitä esiintyy myös sellaisilla roduilla, jotka ovat perinteisesti olleet yksivärisiä, kuten suomenhevonen tai arabianhevonen. Pientä sabinokirjavuutta (suurehkot merkit, mahdollisesti laikku mahan alla) ei ole aiemmin pidetty varsinaisena kirjavuutena ja sen takia puhtaissa rotulinjoissa voi esiintyä sabinoja, jotka sopivasti risteytyessään voivat tuottaa erittäin kirjavan jälkeläisen, joka kuitenkin on puhdasrotuinen sekin.

Sabino lyhennetään usein sab (joskus harvoin sb) ja sen yhteyteen merkitään pohjaväri: esimerkiksi ruunivoikonhallakko sabino lyhennetään rnvkkohkko sab.

Frame overo

Rautias ja ruunikko frame overo

Frame overo lisää pohjaväriin vaakasuunnassa pitkänmallisia, valkoisia laikkuja etenkin kyljille ja kaulan sivuille. Laikkujen reunat ovat yleensä rosoiset ja pitsimäiset, herasilmät ja tummat jalat ovat yleiset. Väri on saanut nimensä siitä, että hevosen ääriviivat (selkä, jalat ja jalkojen sivut, alakaula, niska ja ryntäät) ovat usein värilliset, ja valkoiset alueet osuvat näiden väliin kyljille ja kaulalle. Tumma väri muodostaa siis "kehyksen" (engl. frame) valkoisen värin ympärille. Frame voi olla joskus vaikea tunnistaa, koska pienimerkkisillä frameilla ei välttämättä ole muuta kirjavuutta kuin ehkä pieni valkoinen laikku kyljessä tai kaulalla.

Frame overoa esiintyy lähinnä vain painteilla ja muilla sen sukuisilla roduilla, mutta hyvin satunnaisesti sitä voi esiintyä esimerkiksi englantilaisilla täysiverisillä ja mahdollisesti muillakin perinteisesti yksivärisillä hevosilla.

Framella ei ole virtuaalimaailmassa yleisesti käytettyä lyhennettä. Toisinaan se lyhennetään fr tai fra.

Splashed white

Rautias splashed white

Splashed white - kuviota on kuvailtu osuvasti: "valkoinen hevonen, jonka päälle on kaadettu tummaa maalia". Splashed whitella on yleensä maha ja jalat valkoiset ja tummaa väriä on selässä ja kaulan yläosissa. Valkoinen väri voi nousta mahan puolelta kielekkeinä ylemmäs ja suurimerkkisimmillä yksilöillä jopa selälle asti. Herasilmät ja valkopää kuuluvat kuvioon. Laikut ovat terävärajaisia ja yksinkertaisempia kuin sabinolla tai frame overolla.

Splashed white näkyy pienimmillään vain tavanomaisina valkoisina merkkeinä jaloissa ja/tai päässä. Tällöin sitä ei erota tavallisesta yksivärisestä hevosesta.

Splashed whitea esiintyy painteilla ja sen sukuisilla roduilla ja sen lisäksi myös islanninhevosilla ja harvinaisena gotlanninrusseilla.

Splashed whitella ei ole virtuaalimaailmassa yleisesti käytettyä lyhennettä. Joskus se lyhennetään splw tai spl w.

Tovero

Tovero on nimensä mukaisesti tobianon ja overon yhdistelmä. Yleensä nämä ovat hankalia tunnistaa, koska eri värien tuntomerkit yhdistyvät samassa hevosessa. Myös kaksi eri overokuviointia voi yhdistyä keskenään, mutta reaalimaailmassa tämä on harvinaisempaa, koska tobiano on kuvioista yleisin. Yleisin tovero-yhdistelmä on tobiano-sabino.

Tiikerinkirjava

Tiikerinkirjavuus lisää mihin tahansa pohjaväriin valkoisia tai tummia täpliä ja joskus sekavärisiä alueita. Tiikerinkirjavia on monenlaisia hyvin niukasta lumihiutalekuviosta (rungolla vain muutamia vaaleita täpliä siellä täällä) lähes valkoiseen hevoseen, jolla on vain muutamia tummia täpliä esimerkiksi korvissa ja turvan iholla. Tiikerinkirjavaan liittyy myös sekakarva, ja "loimikuviot" joissa hevosella on esimerkiksi lautasilla valkea alue jossa on tummia täpliä, ja muuten hevonen on pohjavärinsä värinen. Iho on täplikäs, tämä täplikkyys näkyy selvimmin alueilla, joissa ei ole peitinkarvaa, kuten turvassa ja sukuelinten ympärillä. Tiikerinkirjavaan väriin kuuluu usein myös juovakaviot ja silmänvalkuaisen näkyminen.

Tiikerinkirjava on harvinainen väri, mutta muutamalla hevosrodulla se on haluttu ja osin jopa ainoa sallittu väri. Näitä ovat amerikkalainen appaloosa ja tanskalainen knabstrupinhevonen.

Tiikerinkirjavat kuviot lyhennetään usein yhteisellä lyhenteellä tkrj (krj = kirjava), mutta se ei ole virallinen lyhenne.

Leopard

Leopard

Leopard lienee tiikerinkirjavan eri kuvioista tyypillisin, tunnistettavin ja yleisin. Leopard on valkoinen hevonen, jonka karvassa on joka puolella tummia, yleensä tasakokoisia täpliä. Täplien koko voi vaihdella pienestä (halkaisija n. 1-2 cm) suureen (halkaisija jopa yli 15 cm, usein soikeita, pitkänomaisia). Tyypillistä leopardia ei voi sekoittaa mihinkään muuhun väriin tai kuvioon.

Leopard-kuvio voidaan lyhentää leo, leop tai lp. Mikään näistä ei kuitenkaan ole virallinen.

Few-spotted leopard

Few-spotted leopard

Few-spotted leopard on käytännössä usein lähes tai täysin valkoinen hevonen, jolla on vain muutama tummempi pilkku jossain, yleensä pään alueella tai hännässä. Paikoin hevosella voi olla hieman tummempaa karvaa rungolla. Few-spotted leopardin voi sekoittaa suurimerkkisiin sabinoihin tai tuplavoikkoihin. Tuplavoikoilla ei kuitenkaan ole tummaa väriä missään ja niiden väri on tasainen kauttaaltaan. Yleensä myös hevosen rotu kertoo, voiko tiikerinkirjava olla edes mahdollinen väri teoriassa.

Blanket

Blanket on tumma hevonen, jonka lautasilla on valkoinen alue. Suomeksi tästä käytetään usein nimitystä loimikuvio, mutta se on hieman harhaanjohtava, koska useimmissa tapauksissa kuvio ei muistuta loimea vaan on ainoastaan lautasten päällä. Tosin kuvion koko voi vaihdella ja suurimmillaan hevonen on täysin valkoinen, vain ryntäissä tai kaulan alla on tummempaa väriä. Tyypillisesti blanket-kuvion raja ei ole selkeä ja suora vaan pitsimäinen.

Blanket-kuvio voidaan lyhentää bl tai bla. Mikään näistä ei kuitenkaan ole virallinen.

Spotted blanket

Spotted blanket

Spotted blanket on samanlainen kuin blanket, mutta sen valkoinen kuvio ei ole valkoinen vaan siinä on tummia täpliä.

Spotted blanket-kuvio voidaan lyhentää sp bl(a). Tämä ei kuitenkaan ole virallinen lyhenne.

Varnish roan

Varnish roan

Varnish roan on päistärikkömäinen kuvio, mutta toisin kuin oikea päistärikkö, varnish roanin väri ei ole rungossa ja kaulalla tasaisesti valkoisen ja pohjavärin sekoitus vaan varnish roanilla on tummempia ja vaaleampia alueita. Varnish roanit syntyvät yleensä melko tummina, mutta niillä voi olla valkeita täpliä siellä täällä. Iän myötä täplät alkavat "laajeta", niiden ympärille tulee päistärkarvaa ja vähitellen täplät itse katoavat päistärkarvan sekaan. Toisin kuin kimo, varnish roan ei kuitenkaan vaalene iän myötä kokonaan valkoiseksi. Usein tumma väri pysyy varsinkin niillä alueilla, joissa luu on lähellä isoa (pää, jalat). Varnish roanilla on myös tiikerinkirjavan yleiset tuntomerkit: täplikäs iho, juovakaviot ja silmänvalkuainen näkyvissä.

Snowflake

Snowflake

Snowflake on tumma hevonen, jolla on valkoisia täpliä ympäri vartaloa. Usein täplät ovat pieniä eivätkä ole jakautuneet tasaisesti.

Frost

Frost on tumma hevonen, jolla on päistärkarvaisuutta (varnish roan-tyyppistä kuviointia) lautasilla.

Dominanttivalkoinen

Dominanttivalkoinen (dominant white) on erittäin harvinainen väri. Hevonen on täysin valkoinen peitinkarvaltaan ja jouhiltaan ja sen iho on vaaleanpunainen. Silmät ovat ruskeat tai siniset.

Dominanttivalkoinen lyhennetään usein englanninkielisen termin mukaan dw, mutta se ei ole virallinen lyhenne.

Yhdistelmävärit

Periaatteessa kaikki edellä mainitut värit voivat yhdistyä yhdessä hevosessa, ainoastaan perusvärit (ruunikko, rautias, musta) ovat aina erillään. Erilaisista väriyhdistelmistä yleisimpiä lienevät ne, joissa kimo tai kirjava yhdistyy johonkin erikoisväriin, kuten vaikka yksinkertaisiin voikkoväreihin. Dominanttivalkoinen ja tuplavoikot ovat kuitenkin sellaisia, että vaikka niiden väriä muokkaisi useitakin eri tekijöitä (hallakko, hopea, kimo, päistärikkö jne), värit näyttävät samanlaisilta kuin jos hevonen olisi vain dominanttivalkoinen tai tuplavoikko. Teoriassa tuplavoikossa voi kyllä näkyä esimerkiksi päistärikkö tai kirjavuus, koska niiden peitinkarva ei ole aivan puhtaanvalkoinen. Myös kimo on ajan myötä sellainen, että riippumatta hevosen pohjaväristä, se näyttää vanhemmiten yleensä melko tavalla valkoiselta, mutta kimokin puolestaan "peittyy" dominanttivalkoisen ja tuplavoikon alle.

Hankalimpia tunnistettavia ovat kahden tai useamman eri diluutiovärin (voikko, hallakko, samppanja, hopea, pearl) yhdistelmät.

Voikko + hallakko

Koska voikko- ja hallakkogeenit ovat diluutioväreistä yleisimpiä, näiden yhdistelmät ovat myös yhdistelmäväreistä ehkä yleisimpiä. Toisaalta vain harvalla rodulla esiintyy sekä voikko- että hallakkovärejä. Tällaisia ovat pääasiassa vuonohevoset sekä quarterhevoset ja sen sukuiset rodut.

Voikonhallakko (keltahallakko, vkkohkko): rautias + voikko + hallakko. Keltainen tai kermanvaalea peitinkarva, jouhet ovat pääosin valkoiset. Siima ja jalkojen seepraraidat ovat vaaleanruskeat, toisinaan vain heikosti näkyvissä. Voikonhallakon erottaminen voikosta on usein melko haastavaa, erityisesti valokuvista, joissa ei vaaleita hallakkomerkkejä näy selvästi.

Ruunivoikonhallakko (valkohallakko, rnvkkohkko): ruunikko + voikko + hallakko. Peitinkarva on toisinaan miltei valkoinen, mutta se voi olla sävyltään kellertävä tai harmahtava. Jotkut ruunivoikonhallakot eivät ole juuri ruunihallakkoa tai ruunivoikkoa vaaleampia ja niiden erottaminen erityisesti ruunihallakosta voi olla vaikeata tai jopa mahdotonta. Jalat mustat tai tummat, jouhet kaksiväriset. Siima ruskea.

Mustanvoikonhallakko (joskus myös voikonhiirakko, mvkkohkko, vkkohiir): musta + voikko + hallakko. Ei yleensä tunnistettu väri, koska voikkogeeni vaikuttaa mustaan erittäin niukasti ja mustanvoikonhallakko on lähes täysin samannäköinen kuin olisi tavallinen hiirakkokin. Toisinaan mustanvoikonhallakon peitinkarvan väri on tavallista hiirakkoa kellertävämpi.

Voikko + samppanja

Voikon ja samppanjan yhdistelmiä esiintyy joillain amerikkalaisilla roduilla ja värit on tunnistettu ja kuvattu melko hyvin siitä huolimatta, että ne ovat varsin harvinaisia.

Samppanjanvoikko (gold cream champagne, ivory gold champagne): rautias + voikko + samppanja. Erittäin vaalea peitinkarva, kellertävä tai luonnonvalkoinen. Jouhet samanväriset tai puhtaan valkoiset. Samppanjavärien yleiset tuntomerkit (vaalea iho ja silmät, ihon täplikkyys) esiintyvät. Varsinkin valokuvissa samppanjanvoikon voi sekoittaa helposti tuplavoikkoihin.

Samppanjanruunivoikko (gold amber champagne, ivory amber champagne): ruunikko + voikko + samppanja. Vaalea peitinkarva, sävy kellertävä tai harmahtava. Jouhet usein hieman tummemmat, samoin jalat ainakin nivelien kohdalta. Samppanjavärien yleiset tuntomerkit (vaalea iho ja silmät, ihon täplikkyys) esiintyvät.

Samppanjanmustanvoikko (classic cream champagne, ivory classic champagne): musta + voikko + samppanja. Vaalea peitinkarva, sävyltään usein kellertävä tai harmahtava, mutta voi olla lähes valkoinenkin. Jouhet usein tummemmat, jopa tummanruskeat. Jaloissa on tummempaa väriä ainakin nivelten kohdalla. Samppanjavärien yleiset tuntomerkit (vaalea iho ja silmät, ihon täplikkyys) esiintyvät.

Voikko + hopea

Hopeaväri ei näy rautiaassa mitenkään, joten se ei vaikuta voikkoon millään tavoin. Hopeaa kantava voikko näyttää siis normaalilta voikolta. Hopeavärit ovat harvinaisia ja niiden yhdistyminen voikkoväreihin sitäkin harvinaisempaa, mutta virtuaalimaailmassa tätä tapahtuu kalliovuortenponeilla, joilla esiintyy hopeaa yleisesti ja voikkovärejä jonkin verran. Teoriassa hopean ja voikon yhdistelmävärejä voi esiintyä lisäksi suomenhevosella, quarterhevosella ja islanninhevosella, joilta löytyy kumpaakin erikoisväriä.

Hopeanruunivoikko (hprnvkko): ruunikko + voikko + hopea. Hopeanruunivoikolla on voikkogeenin vaalentama peitinkarva ja hopeageenin vaalentamat jalat ja jouhet. Sen peitinkarva on kellertävänsävyinen vaaleanruskea, usein vaaleampi kuin ruunivoikoilla yleensä. Jaloissa on hieman tummempaa sävyä erityisesti nivelien (vuohiset, etupolvet, kintereet), mutta jalat eivät ole mustat. Jouhet voivat olla täysin valkoiset, harmaat tai sekaväriset.

Hopeanmustanvoikko (hpmvkko): musta + voikko + hopea. Voikkogeeni ei vaikuta mustaan väriin kovin radikaalisti, joten hopeanmustanvoikko muistuttaa yleensä paljon tavallista hopeanmustaa. Useissa tapauksissa peitinkarvassa on kuitenkin kellertävä, kulottunut sävy, joka ei ole täysin tyypillinen hopeanmustalle.

Hallakko + hopea

Punahallakon (rautiaspohjainen väri) ulkoasuun mahdollinen hopeageeni ei vaikuta millään tavoin, vaikka punahallakko voi kantaakin hopeaa ja periyttää sitä eteenpäin ruunikko- ja mustapohjaisille varsoilleen. Hopean ja hallakon yhdistelmiä esiintyy virtuaalimaailmassa erittäin harvoin, lähinnä kalliovuortenponeilla, vaikka hallakkovärit ovatkin harvinaisia sillä rodulla. Teoriassa yhdistelmiä voi esiintyä myös islanninhevosilla ja quartereilla.

Hopeanhallakko (hphkko tai hprnhkko): ruunikko + hallakko + hopea. Hopeanhallakko muistuttaa paljon yllä esiteltyä hopeanruunivoikkoa. Sillä on vaalea peitinkarva, hopeageenin vaalentamat jalat ja jouhet. Erona hopeanruunivoikkoon hopeanhallakolla näkyvät yleensä hallakkovärien erikoispiirteet jossain määrin: siima ja jalkojen seepraraidat. Nämä kuitenkin saattavat olla erittäin himmeät ja vaikeasti havaittavissa. Jouhissa ei yleensä näy kaksivärisyyttä, koska hopea vaalentaa jouhet yleensä kokonaan vaaleiksi.

Hopeanhiirakko (hphiir): musta + hallakko + hopea. Hopeanhiirakon peitinkarva on yleensä harmaa, siitä voi näkyä hopeageenin aiheuttama papurikkokuvio. Tummuusasteeltaan se on joko yhtä tumma kuin hiirakoilla tai vaaleampi, mutta yleensä kuitenkin selkeästi harmaan sävyinen toisin kuin kellertävä hopeanhallakko. Jouhet hopeanhiirakolla ovat vaaleat tai jopa täysin valkoiset. Jalat ovat samanväriset peitinkarvan kanssa, tosin nivelten kohdalla voi olla tummempaa sävyä. Seepraraidoitus voi olla himmeänä näkyvissä, samoin siima.

Lähteet

  1. Hippos ry: Hevosen värit ja merkit
  2. Hevosmaailma.net: värit
  3. Ionic, Gin Ahaltek ja Pink: väriteoriaa
  4. Terhi Thuneberg-Selonen: Hevosen värit ja merkit
  5. Paint Horse legends
  6. Homozygous horses: Pearl
  7. Wikipedia: Equine coat color
  8. Wikipedia: Pearl gene
  9. Wikipedia: Varnish roan
Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruudet
Muuttujat
Toiminnot
Valikko
Wiki
Työkalut