Askellajiratsastus
Askellajiratsastus on hevosurheilun laji, jossa pääosassa ovat hevosten askellajit. Yleensä kilpailut keskittyvät paljolti juuri ulkonäköön: hevoset kilpailevat siitä kellä on parhaat askellajit, ja ratsukot ovat viimeisen päälle sliipattuja. Esimerkiksi islanninhevosille on kuitenkin olemassa esim. nopeusluokkia ja erilaisia taitoluokkia. Askellajikilpailut on pääsääntöisesti suunnattu ns. erikoisaskellajeja omistaville hevosroduille.
Askellajiratsastus virtuaalimaailmassa
Virtuaalinen Askellajiratsastusjaos ARJ perustettiin vuoden 2003 syksyllä. Se oli alun perin lähinnä islanninhevosia varten perustettu, vaikka virtuaalimaailmasta löytyi jo tuohon aikaan myös muita askellajirotuja, esimerkiksi tennesseenwalkereita. Muut rodut otettiin myöhemmin mukaan toimintaan, ja ARJ on edelleen pystyssä.
Askellajiratsastus on virtuaalimaailmassa kautta historian tunnettu nimenomaan vain erikoisaskellajeja omistaville hevosille suunnattuna. Saddle seat -rotujen (esimerkiksi friisiläisten ja morganien) omistajat kilpailivat ulkomaalaisilla show boardeilla. Vuonna 2009 harvinaisten rotujen harrastajien joukossa oli hieman puhetta saddle seatin ottamisesta mukaan ARJ:n toimintaan, mutta silloinen ylläpitäjä tyrmäsi ehdotukset. Syksyllä 2010 ARJ lisäsi sääntöihinsä saddle seatin, joka sallii tiettyihin luokkiin myös muutamia perusaskellajit omaavia rotuja.
Islanninhevosratsastus
Islanninhevosten askellajikilpailut ovat varmasti meille suomalaisille tutuimpia, ovathan issikat yleisimpiä askellajihevosia Suomessa.
Islanninhevosratsastuksen kaikki luokat pohjaavat niiden erikoisaskellajeihin, tölttiin ja passiin. Luokat jaetaan 4- ja 5-käyntiin sen mukaan vaaditaanko niissä passia vai ei. Kilpailut kilpaillaan ovaali- tai passiradalla lukuunottamatta kouluratsastusta, joka ratsastetaan tavallisella koulukentällä. Luokasta riippuen hevoset esitetään yksin tai ryhmässä. Suoritusten arvostelu pohjaa askellajin tahdin säännöllisyyteen, hevosen muotoon, liikkeiden lennokkuuteen ja tempoon.
Saddle seat
Islanninhevosratsastuksen ohella saddle seat on varmasti askellajiratsastuksen lajeista maailmalla yleisin ja tunnetuin. Se on saanut alkunsa Yhdysvaltojen puuvillaplantaaseilta joilla kehitettiin mukavia erikoisaskellajeja omaavia hevosrotuja pitkien matkojen taittamista varten. Hevosten piti olla myös näyttäviä, koska rikkaammalla väellä oli tapana esitellä hevostensa korkeita askeleita kaupungilla ja puistossa ratsastaessa. Tästä juontuu termi "park horse" jota käytetään joistain saddle seatin luokista edelleen. Nykyään laji on suosittua myös Kanadassa, Australiassa, Englannissa sekä Etelä-Afrikassa, mutta Suomessa saddle seatia ei harrasteta.
Lajia kilpaillaan tasaisella alustalla, eikä hevosilta vaadita esimerkiksi hyppäämistä tai muuta kovinkaan rankkaa toimintaa. Hevoset esitetään luokasta riippuen yksin tai ryhmässä ja ratsain, ilman ratsastajaa tai vaunuilla.
Ulkonäkö
Saddle seat keskittyy islanninhevosratsastusta enemmän ulkonäköön. Lajin tarkoituksena on esitellä kilpailevien hevosten askellajeja, yleensä pääsääntöisesti ravia. Hevoset puunataan kilpailuita varten viimeisen päälle, eri roduilla erilaisia perinteisiä tapoja käyttäen. Monet pitävät saddle seatia keinotekoisena, jopa eläinrääkkäykseen verrattavana lajina. On totta, että esimerkiksi häntien keinotekoinen pidentäminen ja kohottaminen tai painokengät ovat kilpailuissa hyvin yleisiä, luokasta riippuen jopa pakollisia tai pärjäämisen kannalta välttämättömiä. Eri rotujen esittämisessä on kuitenkin suuria eroja.
Tennesseenwalker on painojen käytön suhteen vapain ja myös hyvin surullisenkuuluisa rotu. Tennesseenwalkereille sallitaan kilpailuissa kaikista roduista suurimmat kengät, nk. "padit", jotka saavat olla jopa 10cm paksut. Walkereiden askellaji-ihanne on nk. "big lick", jossa hevonen kurkottaa etujalkansa korkealle ja pitkälle. Englanninkielisellä nimellä "soring" kutsuttu kilpailuissa huijaaminen on valvonnasta ja pistotarkastuksista huolimatta yleistä. Koska kilpailuissa tavoitteena ovat mahdollisimman korkeat askeleet ja hevosen treenaaminen huippukuntoon kestää vuosia, nopeampi keino saada toivottu tulos on käyttää soringia. Periaatteena on, että hevosen etujaloista tehdään kipeät esimerkiksi haavoittamalla niitä tai vuolemalla kaviot takaosasta liian mataliksi, jolloin hevonen nostaa jalkojaan korkeammalle. Tennesseenwalkereille on olemassa erikseen ns. "flat-shod" -luokkia, joissa painojen käyttö on kielletty.
Painoja on käytössä myös muilla saddle seat -roduilla, kuten saddlebredeillä, mutta suurella osalla roduista ne on kielletty. Sen sijaan hevosten kaviot yleensä kasvatetaan hieman tavallista pidemmiksi. Käytäntö riippuu paljon siitä, millaista askellajia rodulta vaaditaan. Esimerkiksi saddlebredeillä ja hackneyillä ihanne on melko lyhyt askel jossa polvet nousevat korkealle, kun taas pasoilla askellus on erittäin lyhyt ja yltää vain hieman rinnan alapuolelle.
Häntä on toinen hyvin tärkeä osa saddle seat-hevosen ulkonäköä. Kilpailuissa vaaditaan kaunista ja näyttävää pitkää häntää, jota hevonen kantaa korkealla. Koska hännän kasvattaminen