Ero sivun ”HTML” versioiden välillä

Versio 9. tammikuuta 2011 kello 15.03

HTML (Hypertext Markup Language, suomennettuna hypertekstin merkintäkieli) on kuvauskieli, jolla voidaan rakentaa nettisivuja ja sitä kautta myös virtuaalitalleja. HTML:lla voidaan merkitä tekstin rakenne eli esimerkiksi mikä osa tekstistä on otsikkoa ja mikä leipätekstiä. Merkintä tehdään tekstin sekaan kirjoitettavilla elementeillä ja elementeissä olevilla määritteillä. HTML:lla voi muokata myös sivuston tyyliä ja värejä, joskin monet käyttävät CSS-kieltä html dokumenttien tyylien muokkaamiseen.

Merkintä

HTML-kuvauskieli on kulmasulkeilla (< & >) erotettua, avainsanoihin perustuvaa tekstiä (malli: <avainsana>). Peruskomennoissa yleensä sama avainsana aloittaa, sekä kautta-merkillä aloitettuna (malli: </avainsana>), lopettaa lauseen. Esimerkiksi lihavointi saadaan avainsanalla b, merkkijono <b>lihavoidut sanat</b> tuottaa tekstin lihavoidut sanat. Erikoismerkit ja koodit alkavat &-merkillä (et eli ampersandi) ja loppuvat puolipisteeseen. Esimerkiksi sitova välilyönti saadaan koodilla  . Useammat välilyönnit korvautuvat yhdellä välilyönnillä ja rivinvaihdot eivät tarkoita mitään vaan on tuotettava omalla komennollaan.

HTML-dokumentteja voi kirjoittaa millä tahansa tekstieditorilla (esim- windowsin notepad), mutta tehtävään on tarjolla myös erityisiä HTML-editoreja. On myös olemassa WYSIWYG-editoreja (What You See is What You Get), joilla voi tehdä html sivuja koskemattakaan koodiin. Esimerkiksi Freewebs.com tarjoaa Easy puolellaan tällaisen editorin. Periaatteessa HTML-koodin tulisi aina läpäistä validointi, mutta käytännössä monet selaimet hyväksyvät myös dokumentteja, joiden HTML-koodi ei ole standardin mukaista.

Elementit

Elementit ovat HTML-merkkauskielen perusrakenne. Elementeissä on kaksi perusominaisuutta: attribuutit ja sisältö. Kullakin attribuutilla ja kullakin elementin sisällöllä on selviä rajotteita ollakseen kelvollisia HTML-dokumenteille. Elementillä on tavallisesti aloitustunniste (s.o. <elementin-nimi>) ja lopetustunniste (s.o. </elementin-nimi>. Elementtien atribuutit sijaitsevat aloitustunnisteessa (s.o. <elementin-nimi attribuutti="arvo">Sisältö</elementin-nimi>). Joillakin elementeillä, kuten <br>, ei ole yhtään sisältöä ja niillä ei tarvitse olla lopetustunnistetta (xhtml:ssä pitää olla).

Rakenteelliset merkkaukset kuvaavat tekstin tarkoitusta. Esimerkiksi <h2>Golf</h2> merkitsee "Golf" toisen asteen otsikoksi, joka näytetään selaimessa samanlaisella tavalla kuin "Merkintä" otsikko tämän osion alussa. Rakenteellinen merkkaus ei määrittele yhtään erityistä näyttötapaa, mutta suurin osa www-selaimista on stanradisoinut, kuinka elementit pitää muotoilla. Tekstejä voi muotoilla edelleen CSS:llä (Cascading Style Sheets).

Esitykselliset merkkaukset kuvaavat tekstin ulkonäön, mutta ei tarkoitusta. Esimerkiksi vahvennettu merkitsee, että se tulisi näyttää vahvennetulta, mutta ei anna tietoa, mitä sellaisen tulostuslaitteen tulisi tehdä, joka ei kykene tekemään tätä (esimerkiksi äänellinen tulostin voi puhua tekstin kovalla äänellä). Kummassakin tapauksessa vahvennettu ja kursiivi on elementtejä, joilla on samanlainen visuaalinen ulkoasu, mutta enemmän merkityksen eroja luonnollisessa kielessä. Samoin vahva tunne ja tunne. On helpompi nähdä, kuinka äänellinen käyttöliittymä tulkitsee nämä kaksi viimeistä elementtiä. Suurin osa esityksellisistä merkkauksista ovat vanhentuneet HTML 4.0 spesifikaatiossa ja CSS-pohjaisen tyylinmäärittelyn takia.

Hypertekstin merkkaukset linkittävät osia dokumentista toisiin dokumentteihin. HTML tarvitsee jokaisessa versiossa aina XHTML 1.1 versioon ankkurielementin luodakseen hyperlinkin tekstivirrassa: <a>Wikipedia</a>. Href-attribuutti pitää myös asettaa kelvolliselle URL:ille. Esimerkiksi HTML-koodi <a href="http://en.wikipedia.org/">Wikipedia</a>, näyttää sanan "Wikipedia" hyperlinkkinä. Kuvan linkityksessä ankkuritunniste käyttää seuraavaa syntaksia: <a href="url"><img src="image.gif" alt="alternative text" width="50" height="50"></a>.

XHTML

XHTML eroaa HTML:stä tiukemmilla muotosäännöillään. Eroja ovat esimerkiksi viittaus käytettyyn XML-määrittelyyn, pakollinen pienten kirjainten käyttö kaikissa tunnisteissa, attribuuttien pakolliset arvot, attribuuttien arvojen pakollinen merkitseminen lainausmerkeillä ja elementtien pakollinen sulkeminen. XHTML-dokumentit on helppo muokata jo olemassa olevista HTML-dokumenteista, mikäli niissä ei käytetä skriptausta.

Opi lisää

Menthal 27

Lähteet

Wikipedia]

@@ Rivi 4: / Rivi 4: @@
 HTML-kuvauskieli on kulmasulkeilla (< & >) erotettua, avainsanoihin perustuvaa tekstiä (malli: <code><avainsana></code>). Peruskomennoissa yleensä sama avainsana aloittaa, sekä kautta-merkillä aloitettuna (malli: <code></avainsana></code>), lopettaa lauseen. Esimerkiksi lihavointi saadaan avainsanalla <code>b</code>, merkkijono <code><</code>b<code>></code>lihavoidut sanat<code><</code>/b<code>></code> tuottaa tekstin '''lihavoidut sanat'''. Erikoismerkit ja koodit alkavat <code>[[&]]</code>-merkillä (et eli ampersandi) ja loppuvat puolipisteeseen. Esimerkiksi sitova välilyönti saadaan koodilla <code>&amp;nbsp;</code>. Useammat välilyönnit korvautuvat yhdellä välilyönnillä ja rivinvaihdot eivät tarkoita mitään vaan on tuotettava omalla komennollaan.
-HTML-dokumentteja voi kirjoittaa millä tahansa tekstieditorilla, mutta tehtävään on tarjolla myös erityisiä HTML-editoreja. Periaatteessa HTML-koodin tulisi aina läpäistä [[validointi]], mutta käytännössä monet selaimet hyväksyvät myös dokumentteja, joiden HTML-koodi ei ole standardin mukaista.
+HTML-dokumentteja voi kirjoittaa millä tahansa tekstieditorilla (esim- windowsin notepad), mutta tehtävään on tarjolla myös erityisiä HTML-editoreja. On myös olemassa WYSIWYG-editoreja (What You See is What You Get), joilla voi tehdä html sivuja koskemattakaan koodiin. Esimerkiksi [[Freewebs.com]] tarjoaa Easy puolellaan tällaisen editorin. Periaatteessa HTML-koodin tulisi aina läpäistä [[validointi]], mutta käytännössä monet selaimet hyväksyvät myös dokumentteja, joiden HTML-koodi ei ole standardin mukaista.
 ===Elementit===