HTML
HTML (Hypertext Markup Language, suomennettuna hypertekstin merkintäkieli) on kuvauskieli, jolla voidaan rakentaa nettisivuja ja sitä kautta myös virtuaalitalleja. HTML:lla voidaan merkitä tekstin rakenne eli esimerkiksi mikä osa tekstistä on otsikkoa ja mikä leipätekstiä. Merkintä tehdään tekstin sekaan kirjoitettavilla elementeillä ja elementeissä olevilla määritteillä. HTML:lla voi muokata myös sivuston tyyliä ja värejä, joskin monet käyttävät CSS-kieltä html dokumenttien tyylien muokkaamiseen.
Merkintä
HTML-kuvauskieli on kulmasulkeilla (< & >) erotettua, avainsanoihin perustuvaa tekstiä (malli: <avainsana>). Peruskomennoissa yleensä sama avainsana aloittaa, sekä kautta-merkillä aloitettuna (malli: </avainsana>), lopettaa lauseen. Esimerkiksi lihavointi saadaan avainsanalla b, merkkijono <b>lihavoidut sanat</b> tuottaa tekstin lihavoidut sanat. Erikoismerkit ja koodit alkavat &-merkillä (et eli ampersandi) ja loppuvat puolipisteeseen. Esimerkiksi sitova välilyönti saadaan koodilla . Useammat välilyönnit korvautuvat yhdellä välilyönnillä ja rivinvaihdot eivät tarkoita mitään vaan on tuotettava omalla komennollaan.
HTML-dokumentteja voi kirjoittaa millä tahansa tekstieditorilla (esim- windowsin notepad), mutta tehtävään on tarjolla myös erityisiä HTML-editoreja. On myös olemassa WYSIWYG-editoreja (What You See is What You Get), joilla voi tehdä html sivuja koskemattakaan koodiin. Esimerkiksi Freewebs.com tarjoaa Easy puolellaan tällaisen editorin. Periaatteessa HTML-koodin tulisi aina läpäistä validointi, mutta käytännössä monet selaimet hyväksyvät myös dokumentteja, joiden HTML-koodi ei ole standardin mukaista.
Elementit
Elementit ovat HTML-merkkauskielen perusrakenne. Elementeissä on kaksi perusominaisuutta: attribuutit ja sisältö. Kullakin attribuutilla ja kullakin elementin sisällöllä on selviä rajotteita ollakseen kelvollisia HTML-dokumenteille. Elementillä on tavallisesti aloitustunniste (s.o. <elementin-nimi>) ja lopetustunniste (s.o. </elementin-nimi>. Elementtien atribuutit sijaitsevat aloitustunnisteessa (s.o. <elementin-nimi attribuutti="arvo">Sisältö</elementin-nimi>). Joillakin elementeillä, kuten <br>, ei ole yhtään sisältöä ja niillä ei tarvitse olla lopetustunnistetta (xhtml:ssä pitää olla).
Rakenteelliset merkkaukset kuvaavat tekstin tarkoitusta. Esimerkiksi <h2>Golf</h2> merkitsee "Golf" toisen asteen otsikoksi, joka näytetään selaimessa samanlaisella tavalla kuin "Merkintä" otsikko tämän osion alussa. Rakenteellinen merkkaus ei määrittele yhtään erityistä näyttötapaa, mutta suurin osa www-selaimista on stanradisoinut, kuinka elementit pitää muotoilla. Tekstejä voi muotoilla edelleen CSS:llä (Cascading Style Sheets).
Esitykselliset merkkaukset kuvaavat tekstin ulkonäön, mutta ei tarkoitusta. Esimerkiksi <b>vahvennettu</b> merkitsee, että se tulisi näyttää vahvennetulta, mutta ei anna tietoa, mitä sellaisen tulostuslaitteen tulisi tehdä, joka ei kykene tekemään tätä (esimerkiksi äänellinen tulostin voi puhua tekstin kovalla äänellä). Kummassakin tapauksessa <b>vahvennettu</b> ja <i>kursiivi</i> on elementtejä, joilla on samanlainen visuaalinen ulkoasu, mutta enemmän merkityksen eroja luonnollisessa kielessä. Samoin <strong>vahva tunne</strong> ja <em>tunne</em>. On helpompi nähdä, kuinka äänellinen käyttöliittymä tulkitsee nämä kaksi viimeistä elementtiä.
Hypertekstin merkkaukset linkittävät osia dokumentista toisiin dokumentteihin. HTML tarvitsee ankkurielementin luodakseen hyperlinkin tekstivirrassa: <a>Virtuaaliwiki</a>. Href-attribuutti pitää myös asettaa kelvolliselle osoitteelle. Esimerkiksi HTML-koodi <a href="http://www.virtuaalihevoset.net/wiki/">Virtuaaliwiki</a>, näyttää sanan "Virtuaaliwiki" linkkinä. Kuvan linkityksessä ankkuritunniste käyttää seuraavaa muotoa: <a href="url"><img src="image.gif" alt="alternative text" width="50" height="50"></a>.
XHTML
XHTML eroaa HTML:stä tiukemmilla muotosäännöillään. Eroja ovat esimerkiksi viittaus käytettyyn XML-määrittelyyn, pakollinen pienten kirjainten käyttö kaikissa tunnisteissa, attribuuttien pakolliset arvot, attribuuttien arvojen pakollinen merkitseminen lainausmerkeillä ja elementtien pakollinen sulkeminen. XHTML-dokumentit on helppo muokata jo olemassa olevista HTML-dokumenteista, mikäli niissä ei käytetä skriptausta.