Kantakirjat

VRL on valvonut virtuaalihevosten kantakirjausta alusta asti. VRL:n alaisissa kantakirjoissa hevoset palkitaan KTK-I, KTK-II tai KTK-III palkinnoilla, ja kantakirjaustilaisuuteen osallistuakseen hevosen tai ponin on täytettävä kantakirjausvaatimukset. Aluksi kantakirjaoikeuden saadakseen hevosen tai ponin tuli olla menestynyt NJ:n näyttelyissä, mutta NJ:n poistuttua VRL:n alaisuudesta käyttöön otettiin esikantakirja. Esikantakirjassa tuomarit kävivät hevoset läpi, ja antoivat joko hyväksynnän tai hylkäyksen sen mukaan, olisiko hevonen kelvollinen kantakirjaan. Esikantakirjaan tuntui kuitenkin pääsevän hevosia aivan liian helpolla, tai ainakin aivan liian nopeaan tahtiin, ja varsinaiset kantakirjaustilaisuuden täyttyivät. Kun esikantakirjasta lopulta luovuttiin, kantakirjausoikeuden antaminen siirtyi osaksi takaisin NJ:lle, ja myöhemmin VNT:n perustamisen jälkeen sille. Kantakirjaoikeus on myös joissakin kantakirjoissa mahdollista saada hevosen vanhempien kantakirjatulosten myötä.

Kantakirjaustilaisuuksissa yhden hevosen rakenteen arvioi pääsääntöisesti neljä päätuomaria, he eivät saa arvostella omia hevosiaan, vaan sitä varten kantakirjoilla on ollut varatuomareita. VRL:n alaisissa kantakirjoissa hevoset arvostellaan ainoastaan kuvien perusteella. Kantakirjoja on ollut VRL:n alaisuudessa useampia, esimerkiksi hevos- ja ponikantakirjat. Suosituimmilla roturyhmillä ja roduilla on välillä ollut myös omat kantakirjansa, näistä esimerkkinä Arabikantakirja ja Suomenhevoskantakirja. Kaikkien eri kantakirjojen tilaisuuksissa hevoset ja ponit on kuitenkin aina palkittu samoilla ja samanarvoisilla palkinnolla.

Hevoskantakirja

Hevoskantakirja on kaikille hevosroduille, joille ei ole omaa kantakirjaa, tarkoitettu kantakirja. Se on ponikantakirjan ohella ensimmäisiä virtuaalisia kantakirjoja, joista myöhemmin suosituimmat rodut erosivat omiksi kantakirjoikseen.

Ponikantakirja

Ponikantakirjaan on kantakirjattu kaikki ponirodut. Se on yksi ensimmäisistä virtuaalisista kantakirjoista.