Venäjänratsuhevonen
| Venäjänratsuhevonen | |
| [[Tiedosto:|200px|thumb|center| ]] | |
| Tyyppi | lämminverinen ratsu |
| Alkuperä ja käyttö | |
| Alkuperämaa | Venäjä |
| Polveutuminen | orlov-rostoptshin, englantilainen täysiverinen, trakehner, ukrainanratsuhevonen, jossain määrin myös muut puoliveriset, arabianhevonen, ahaltekinhevonen |
| Muita nimityksiä | vrh (lyhenne), orlov-rostoptshin (vanha nimitys), or (lyhenne edellisestä), Orlov-Rostopchin (engl.), Russian Riding/Saddle Horse (engl.), русская верховая (ven.) |
| Käyttötarkoitus | ratsu |
| Ominaisuudet | |
| Värit | musta, tummansävyinen ruunikko. Rautias ei toivottu. Kimo ja erikoisvärit ei sallittuja. Valkoisia merkkejä vähän tai ei lainkaan |
| Säkäkorkeus | oriit 165-170 cm, tammat 161-166 cm |
Lyhyt historia reaalimaailmassa
Venäjänratsuhevonen on jalostettu vanhan orlov-rostoptshinin (ven. орлово-ростопчинская, transl. orlovo-rostoptshinskaja) pohjalta. Se puolestaan kehittyi kahdesta alunperin erillisestä ratsuhevoskannasta, orlov-ratsusta (ven. орловская верховая, transl. orlovskaja verhovaja) ja rostoptshinistä.
Orlov-ratsun loi samainen kreivi Orlov, joka tunnetaan paremmin orlovravurin kehittäjänä. Ravurien lisäksi hän jalosti elinaikanaan 1700-luvulla myös laadukkaita ratsuhevosia. Orlov-ratsu luotiin pääasiassa risteyttämällä itämaisia hevosia eurooppalaisten ratsurotujen kanssa. Myös Venäjän alueen ratsuhevosia käytettiin jalostuksessa ainakin jonkin verran, mutta todennäköisesti merkittävin rotu oli arabianhevonen. Tarkoituksena oli luoda erinomainen ratsuhevonen erityisesti ratsuväen käyttöön. Aikanaan orlov-ratsut olivat tiettävästi varsin suosittuja ratsuja, ne olivat rakenteeltaan moitteettomia, suorituskykyisiä ja jaloja.
Toinen kantarotu rostoptshin luotiin suunnilleen samoihin aikoihin, rodun luoja oli kreivi Rostoptshin. Myös hän käytti pääasiassa arabialaisia, mutta niiden lisäksi ainakin englantilaisia täysiverisiä, persialaisia hevosia, karabaheja ja doneja. Rostoptshin ei ollut tyypiltään niin loistelias kuin orlov-ratsu, mutta kuitenkin hyvin suorituskykyinen ratsu.
Vuonna 1842 Orlov-suvun omistama Khrenovoje-siittola ja Rostoptshinien Annenkov-siittola myytiin hoville. Tällöin erilliset ratsuhevoskannat yhdistettiin ja niitä alettiin kutsua nimellä orlov-rostoptshin. Rotu oli vielä tsaarin vallan aikana suosittu ja paljon käytetty ratsuna, mutta myös muiden rotujen jalostuksessa. Ensimmäinen maailmansota, Venäjän vallankumous ja sitä seurannut sisällissota sekä toinen maailmansota verottivat orlov-rostoptshinien kantaa rajusti. Lisäksi kommunistihallinnon ensimmäiset sekavat vuodet aiheuttivat hajaannusta myös hevossiittoloissa, hevosia ja niiden papereita katosi. Niinpä viimeiset varsinaisesti orlov-rostoptshineiksi kutsutut hevoset syntyivät 30-luvulla, sen jälkeen rotu sinällään katosi.
Viimeisiä rodun yksilöitä kuitenkin risteytettiin muihin ratsurotuihin, täysiverisiin, trakehnereihin unkarilaisiin hevosiin ja ukrainanratsuhevosiin. Nimitys vaihtui orlov-rostoptshinistä venäjänratsuhevoseksi, mutta tarkoitus oli säilyttää vanhan orlov-rostoptshinin jalo tyyppi ja hyvät ratsun ominaisuudet. Kanta on tänäkin päivänä pieni ja edelleen rotuun risteytetään reaalimaailmassa muita ratsurotuja.
Rodun nimi
Englanninkielisissä lähteissä rodusta käytetään usein nimitystä Orlov-Rostopchin, joten suomalainen translitteraatio orlov-rostoptshin on ollut virtuaalimaailmassa useimmiten käytetty nimitys. Kuten historiaosuudesta selviää, korrektimpi nimitys on venäjänratsuhevonen, joka kuvaa nykyistä rotua. Kumpikin nimitys on kuitenkin ymmärrettävä.